Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja uu-uu, se on Johnny Deppin näköinen

Aattelin viihdyttää teitä ikivanhoilla kuvilla! Olkoon tämä yks erikoispostauksista, ainakin yks postaus on vielä mielessä joten saa nähä mitä keksin, kun se 100 vihdoin täyttyy. Huomatkaa myös mun kauniita sensurointeja.
     
Kutosluokkalainen Nita päivää. Ei hyvä helvetti nyt… Kiva tukka hermanni.

Tän ja aiemman kuvan välillä taitaa olla se puolvuotta eroo. Olin Tampereella Marissan luona, uusvuos 09-10. Oh god edelleen….
   
Ei mitään muistikuvaa millon.
    
Pinkki tukka oli ja pysy. Ainakin pari kuukautta… Huomatkaa taustalla Tokio Hotel JA HIENOIN PAITA IKINÄ
     
Giva laatu ja efelantti. Tän kuvan jälkeen noi kuvat alkaa mennä jopa järkässä…
  
Ei mitään tietoo ajankohdasta. Nää ruskeekuvat kai kuuluis enne noita pinkkejä mut eipä oo…

Olin Alajärvellä moikkailemassa paria kaveria viikon ajan. Niiin söpö tukka!
    
Kevättä kohti mentiin. Miks oon ollu näin taitava muokkaaja…

Sisko värjäili tukkaa, vaaleenpunasta ja –sinistä. Niin söpö tääkin!

Valopää veto hermanni.

Sit tuli kesä ja musta tukka! Tää on jotenki tosi tukkapainotteinen vaikka enemmän pitäs varmaan naureskella mun poseille… kiva duckface.
 
Olin tosi rok.
 
Photoshoottailin oikeeoppisesti vessassa.
    
Olin Joutseno-citys.

Sit vaaaalensin tukkaa! Kiva toi mun julisteidenlaittamislogiikka, keskelle kattoo.

Astetta idiootimpi veto, sinistä ruskeen päälle. Kiva ku toi tukka oli melkeen ton topin värinen. Noi lasit oli kyl kivat.

Vaalensin tukan takas, koska tavottelin pinkkiä uudestaan. Joku jokajouluinen juttu näköjään! Vissiin kaks vai kolme joulua peräkkäin… Paitsi tää joulu oli ernu.
 
Sain mun rakkaan Nikonin, party hard!
   
Todiste, että oon urheillu edes kerran elämässäni.

Vaihdoin surullisen tuttuun ja turvalliseen punaiseen. Punanen on kyl törkeen kiva ja ihan mun juttu.
 
Meikän IIISO turpa.

Pinkistyin.
  
Vaalensin mun karvat TAAAS.

   
Punapäät ei pääse taivaaseen ja mitä muita niitä nyt on. Reckless Love @ Kuopiorock 2011, kiitos kuvaajalle, kuka ikinä olitkin!
Ton tukan kanssa oli hirvee säätö… Olin unohtanu putelit kotiin, oltiin äidin tädin luona Kuopiossa. Ostin yhen värin joka sai mun tukan vaaleenpunaseks. Loogisesti sitä ei tavoteltu, joten ei muuta ku uutta väriä kehiin ja vihdoinki tärppäs!

Vaalensin mun tukan taaaaaas. Oon niin ennalta-arvattava, arvatkaa mikä väri sitten iski paikalle?
 
No duh, musta tietysti!
  
Tuli punainen joka koitui mun letin kohtaloksi. Naps poikki.
Nyt laiskottaa, kaikki tietää miltä näytän justnyt. Tukka on aika lailla tismalleen samoissa mitoissa missä ennen leikkausta, tosin puolet paremmassa kunnossa. Sivusiiliä ei enää ole, mut se ois ehkä kiva joskus hommata takas. Nyt aattelin vaan kasvattaa tätä karvakasaa, ja sitten kun pituus on long enough nii jotku dip-dyet ois harvinaisen jees!
Tästä(kin) postauksesta saa kertoo mielipiteensä. Haluatteko lisää lärvispämmiä, ja mitä erityispostauksia musiikkimaku/historia-postauksen lisäks? Nyt avautukaa sydämmenne pohjasta!