Herätetääs tämäkin blogi eloon. Anonyymien kommenttimahdollisuus on palannu mutta paskakommentit sitten lähtee samantien.
Tosiaan, mitäs tässä on tapahtunu? Olin viime viikonloppuna Kouvolassa. Oli kivaa. Torstaina lähden sinne taas. :)
Tukka on muuttunu ja muuttuu tänään vähän lisää, siitä lisää siis myöhemmin!
MUTTA. Joku toivo kysymyspostausta 100 lukijan kunniaksi, ja teitä lukijoita on nyt 99. Joten, armahdan teitä ja teen sen nyt! Joten, kysykää. Aikaa on maanantaihin 1.4 asti, jolloin toivottavasti palaan sitten niiden kysymysten ja tukkajuttujen merkeissä :)

Enough is enough

Noniin tämä paskamyrsky olikin sitten tässä. Sidney on saanu mun blogin kommentoijat villiintymään ja selittämään outoo paskaa, mikä ei pidä paikkaansa (mistä oon saanu todisteita useemmaltaki tyypiltä). Kävijöitä on tullu ihan helvetisti lisää, mistä tämä johtuu?
Mutta pointtina se. Tässä blogissa ei mainita enää sanaakaan Sidneystä. Ei mun, eikä kommentoijien puolesta. Jos teillä on jotain asiaa siitä, tulkaa sanomaan ne mulle naaman kera facebookissa. Kiitos.
Ja niin myös, anonyymeiltä on kommentointi poissa määrittelemättömän ajanjakson ajan. Anteeks niille mukaville anonyymeille, mutta en kuuntele tommosta järjetöntä paskaa enää.
Kiitos niille jotka on kommentoinu mukavia asioita ja te, jotka ootte halunnu tehä mun elämästä helvettiä, haistakaa paska. Aamen.

PS. Kyse ei oo siitä, että en suodata tätä paskaa, vaan siitä, että ois nyt nuo jutut ees totta. 

And i love every single tear you cry

Ensin ajattelin pyytää anteeks pisintä postaustaukoo moneen kuukauteen. Sitten tajusin, että minun ei tarvii, sillä oon viettäny mun elämäni parhaimman viikon.
Maanantaina haettiin Sidney meille Kouvolasta. Tosiaan, loppujenlopuks Sid lähti kotiin vasta sunnuntaina. Venlakin liittyi seuraan perjantaina. Oli oikein mukaisaa, kiitos siitä molemmille, ootte molemmat tärkeitä. ♥
Kertoisin mitä tehtiin, jos voisin. Ilman että rupeen itkemään ikävästä.  Mutta ei mitään erikoista kuitenkaan.
Anteeks taas tämmönen outosekava.
     
Mun uus paita!
       
Oma turpa on aina pakollinen.

"Iloinen" jälleenäkemine…

Eeppinen valokuva

tämä………..

♥
      

Haluan olla sinun nyt ja aina

Mahatauti senku jatkuu ja mulla on hauskaa. Jee.



Näissä merkeissä menny nää päivät.

Oon tossa kuvassa aika söpö, miks menin värjää mustan tukan pois?
Ja ainiin. Vielä yks rakkausjuttu.

                                                     ♥

Hän on se joka sun elämääsi säätää ja saa sut kaipuusta itkemään

LUKIJOITA ON 99!! ♥ hihii kohta pääsen julkaisemaan ekan musiikkipostauksen. Kiitos ihanat. ♥
Lähipäivinä oon kamppaillu itsetunnon ja mahataudin kanssa. Saako onnesta huutaa? Oon onnellinen. Ihan liian onnellinen.

Näin viime yönä ihanaa unta. Haluan Kouvolaan. Haluan Kouvolan tänne.
Palataan myöhemmin hiukan järkevämmissä merkeissä, ja sitten, kun mun ei tarvii kokoaikaa pelätä oksentavani koneen päälle.

♥

Täältä tullaan, muistuttaisin sua, koko elämäsi olet etsinyt vain mua

TEKNIIKKARAGE VOL 666.
Kuten kaikki varmaan muistaa, mun kone simahti lokakuussa ja kävi huollossa. Nyt se on kestäny ehjänä jo puol vuotta ja se on tosi suuri ihme. Tää kone on käyny huollossa kahesti. Sitä edeltävä kävi kolmesti ja sit ne vaihto sen tähän.

Muttajuu, pääragetusaiheeni onkin nää iki-ihanat puhelimet, tarkemmin sanottuna kosketusnäytölliset älypuhelimet. Koska c'moon, ootteko ikinä kuullu kenenkään sanovan et 3310 ei toimi/se jumittaa/joku on muuten päin helvettiä? Niimpä, en mäkää.
Oon oikeesti tosi huono varomaan puhelinta millään lailla. Millo ne on hajonnu seinään heittämisen takia, tai oon tippunu veneestä ne taskussa. (voi kyllä..) Mutta kaks viimesintä puhelinta on ollu niin susia, että vähemmästäkin menee hermot.
Kaikki tietää miten mun elämä sujui Samsuns Galaxy Pocketin kanssa. Kaks ekaa viikkoa oli rakastunu. Sitten se iskee ekan vian: musiikki pätkii, ihanku naarmutettua levyä kuuntelis. Akku irti ja vika korjaantu. Sitten täysjäätyminen. Sitten näytöstä häviää kosketus. Sitten se sammuu itestään. Taisin katella tätä jonku 3kk, kunnes pistin sen huoltoon. No, huollon jälkeen kosketuksen häviämistä lukuunottamatta viat ei oo kadonnu. Puhelin ei myöskään hyväksyny muistikorttia.
Sitten koitti ystävänpäivä ja ZTE Blade 3. Taivasrakkaushalleluuja, unelmien täyttymys. Lataan Whatsappin ja katon että mitähelvetinvittua, mun yhteystietojen nimet on sekottunu. Viestien lähettäminen oli verrattavissa venäläiseen rulettiin, koska muutama väärä sana väärään numeroon ja kolmas maailmansota on pystyssä. No, kerran Roosa soitti mulle, vastasin, ja sieltä kuulu mun siskon ääni. No, vietiin luurit liikkeeseen (äitin samanlainen puhelin teki tismalleen samaa) ja siellä myyjä huomaa et ei perkele, yhen nimen alla saattaa olla viis numeroo! Sit just tää Roosa-juttu… Roosia siellä oli kaks. Myyjä poisti toisen, molemmat hävis ja siihen päälle myös mun siskon numero. Että terve!

Nyt se on sitten huollossa, huiman kahden viikon käytön jälkeen. Kaiken tän jälkeen tekis mieli lähinnä viskoo koneesta lähtien kaikki (kirjotin ensin Kaki) seinään, tokasta että vanhassa vara parempi ja kaivaa kaapista 3310 käyttöön. Vois ainakin rauhassa raivonpuuskissa viskellä sitä päin seiniä, puhelin menis seinästä läpi eikä siinä itessään ois yhtään naarmua.
Tai sitten vaan suosiolla hommaan Nokian… Ylempi kuva on otettu ennen pinkkiä tukkaa ja alempi uutenavuotena.

Cause everything inside it never comes out right And when I see you cry it makes me want to die

Tänään olikin parempi päivä, niinku kaikki sano. Kiitos ihanista kommenteista viime postaukseen, mitä tekisinkään ilman teitä. ♥
JA! Teitä on jo 97, mikä on IHAN järjetön luku. Niin montaa ihmistä kiinnostaa mun aika mitäänsanomaton elämä! Ehkä pikkuhiljaa ois niiden erikoispostausten aika…? ;D Mitä te tahdotte? Musiikkimakupostausta on ainakin tulossa, siihen siis sisältyy historia, nykyset lempibändit ja –biisit. Mutta mitä muuta? Se videopostaus ei edelleenkään oo vaihtoehto. Kuvauspostaus, kysymyspostaus…? Kertokaa ihmiset kertokaa!


En eilen masennuspäissäni keksiny muuta niin päätin vetää ruokaöverit.

Tämmönen vatipää vahti mun ruuanlaittoo, yllätys yllätys…….
Mulla oli kuvaa siitä miltä näytin tänään mutta ne oliki huonoja. Kunnon lagauslookki päällä, pipo päässä ja ripsaria pelkästään. Ihan hyvä välillä ilman sentin rajauksia.
Mitä mieltä tämmösistä turhuuspostauksista, haluatteko että postaan vaan sillonku on asiaa (= kerran kahteen viikkoon, hyvällä säkällä kerran viikkoon) vai tämmösiä pieniä? Ja nyt mainostakaa mun blogia kaikille kavereille että saadaan täyteen toi 100 nopeesti!! :DD