25.12.2013

Jos elämä ois helppoo, sä olisit täysin toisenlainen

Hei taas!

Voisin vihdoin ja viimein yrittää saada blogin ajantasalla ja ylipäätään kiinni siihen normitahtiin. Katsotaan mitä tästä tulee, ainakin toistaiseksi kirjoitus takkuaa niin paljon että huhhuh. Inspiraation olen hukannut jo aikoja sitten...

Jokainen varmaan odottaa joulupakotusta tältäkin suunnalta mutta en tiedä haluanko vielä aloittaa sitä rumbaa. Joka puolelta saa lukea samaa mutta toisaalta en jaksa jauhaa siitä enää muutaman viikon päästä ja koko postaus jää tekemättä. Ihan kivastihan tuo meni, iskällä ja kotona ollessa. Lahjoja tuli jonkun verran ja rahaakin niin että uuden luurin pääsen itselleni noutamaan heti, kun joku paikka on auki.

Kävin joulua edeltävällä viikolla Tampereella ja oli ihan kivaa, ainakin suurimman osan ajasta. Sen jälkeen on tullut mietittyä paljon asioita ja oon kalnnut että mitähän sitä oikeesti tekis elämällään tulevaisuudessa. Oon myös miettinyt sitä että miksi ihmissuhteet on niin pirun hankalia ja miksi aina pitää haaveilla siitä mikä on niinsanotusti kiellettyä ja täysin saavuttamattomissa. Oispa tunteeton meduusa niin elämä hymyilis.

Viimeaikoina on tullut kuunnelta paljon Haloo Helsinkiä ja Avenged Sevenfoldia. Löysin uuden bändin, Edguyn. Sain uudet söpöt muumilakanat jotka on _keltaiset_, en tajua miten äiti on osannu ostaa ne miun salaisessa lempivärissä. Koska eihän voi olla uskottava jos lempiväri ei ole musta?

 


Käytiin iskän ja sen vaimon kanssa kattomassa Raskasta Joulua ja löysin itelleni muutaman uuden sulhasehdokkaan. Antony Parviainen on aika ihana, iiik. Oli muuten varmaan ensimmäinen istumakeikka missä kävin! Välillä tuntu oudolta istua mutta luojan kiitos bändi piti siitä huolen ettei meininki ollut laimea.

Tää teksti tökkii niin paljon etten kestä. Jos kuvia sais vaikka sitten kun saan sen oman koneen vihdoin takas, anteeks tämä hirveä jäätö täällä blogin puolella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti